Keskiarvojen tyrannia

20.6.2011

Aloittaessani UNICEFin Surinamen toimistossa hiv/aids-apulaisasiantuntijana puolitoista vuotta sitten tiesin uudesta asemamaastani ennestään ainoastaan sen, että se on Hollannin entinen siirtomaa. Valmistauduin lähtöön lukemalla kasan tilastolukuja maan lasten hyvinvoinnista, joiden perusteella yritin hahmottaa paikallisen tilanteen.

Nyt työskentelen Etelä-Amerikan alueellisesti pienimmässä valtiossa, joka on toisaalta maanosan etnisesti monimuotoisin. Vaikka fyysisesti Suriname sijaitseekin Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla, historiallisesti ja taloudellisesti tämä nuori valtio kuuluu Karibian maiden yhteisöön. Kummassakin tapauksessa - Karibian tai Latinalais-Amerikan osana, Suriname pitää tilastojen kakkossijaa kun puhutaan hiv:n leviämisestä.

UNAIDS:in tuoreimpien tilastojen mukaan Surinamen aikuisväestön hiv- prevalenssi on 2,4%, joka on toiseksi suurin luku sekä Karibialla Bahaman saarivaltion jälkeen että Etelä-Amerikassa naapurimaan Guyanan jälkeen. Lasten hiv-prevalenssista ei ole yhtä tarkkaa tietoa, mutta tiedetään, että suurin osa uusista hiv-tartunnoista on nuorten keskuudessa. Erityisesti nuoret naiset ovat alttiita hiv-infektiolle seksiteitse, kuten muuallakin maailmassa.

Tilastoluvut kertovat kuitenkin vain keskiarvoja. Yksi kansallinen luku peittää maan jyrkät erot vauraan rannikkoseudun, jossa asuu suurin osa väestöstä, ja sisämaan kylien asukkaiden välillä. Matka pääkaupungista sisämaan kylään voi kestää kolmisen viikkoa veneellä yhteen suuntaan. Kauimmissa kylissä ei ole sähköä, juoksevaa vettä tai puhelinverkkoa.

Hiv-tietoisuus on elintärkeä, koska hiv on tauti, joka on täysin ennaltaehkäistävissä - jollei ole kyse väkivallasta. Surinamen nuorten naisten keskuudessa hiv-tietoisuus - eli kolmen tartuntatavan sekä kahden yleisen tartuntamyytin osaaminen - on hallussa 40.5 prosentilla naisista. Tämä keskiarvoluku ei kuitenkaan kerro sitä, että sisämaan 15-19 vuotiaista tytöistä vain 17.3 prosentilla on kattavat tiedot hiv:stä verrattuna pääkaupunkiseudun naisiin.

Samalla tavoin keskimäärin 70 prosenttia Surinamen nuorista naisista tietää, että hiv ei leviä hyttysenpistojen kautta, mutta vastaava luku sisämaassa on vain 40.9 prosenttia. Myös seksielämän aloittaminen tapahtuu nuorempana sisämaan kylissä: 43.6 prosenttia sisämaan 15-19 vuotiaista naisista on harrastanut seksiä ennen 15. ikävuotta - verrattuna 5.4 prosenttiin pääkaupunkiseutulaisista. Monimuotoinen ennaltaehkäisevä työ ja tiedonsaannin turvaaminen sisämaassa on kriittisen tärkeää. Sisämaan lapset ja nuoret ovat haavoittuvassa asemassa niin kauan kuin heidän tiedonsaanti-, koulutus- ja terveydenhoito-oikeuksien toteutuminen on rannikkoseutua heikompi.

Keskiarvotilastojen perusteella Suriname on hyvällä mallilla YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä, mukaan lukien hiv:n leviämisen kääntäminen laskuun. Keskiarvojen tyrannian takana ovat hyvinkin todelliset erot rannikolla ja sisämaassa asuvien lasten ja naisten välillä. Ilman tämän kuilun pienentämistä Surinamessa kuudes vuosituhattavoite jää maalta saavuttamatta.

Kirjoittaja työskentelee YK:n apulaisasiantuntijana UNICEFin Surinamen kenttätoimistossa.