Ydinaseita México Cityssä

Syyskuun alussa järjestettiin México Cityssä kolmipäiväinen YK:n kansalaisjärjestökokous (DPI/NGO Conference 2009), johon osallistuin Suomen YK-liiton edustajana. Kokouksen aiheena olivat aseidenriisunta, rauha ja kehitys.

Paikalla oli ainakin virallisen tiedotteen mukaan 1300 osallistujaa 134 kansalaisjärjestöstä ja 55 eri maasta. Tosin olisin voinut vannoa, ettei osallistujia ollut 700-800 enempää ainakaan itse kokouspaikalla. Vasta toista kertaa kokous järjestettiin muualla kuin YK:n päämajassa New Yorkissa.

Mielenkiintoisista alustajista parhaiten mieleen jäivät ydinaseriisuntaa käsitelleet asiantuntijapaneelit. Ydinaseriisunta on noussut uudestaan vahvasti kansainvälispoliittiselle agendalle erityisesti presidentti Obaman toiminnan myötä.

México Cityssä puhujat paitsi innostivat kansalaisyhteiskuntaa uuteen globaaliin ydinaseriisuntaa vaativaan kampanjaan myös muistuttivat, että poliitikkojen puheet ovat vasta ensi askel, josta on pitkä matka ydinaseista vapaaseen maailmaan.

Nykytilanteessa on vaikea uskoa, että vain 64 vuotta sitten maailmassa ei ollut yhtään ydinasetta. Tänä päivänä ne muodostavat globaalin järjestyksen perustan, jonka muuttuminen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Yhä uudet maat tavoittelevat itselleen ydinasetta, vaikka kaikkien tiedossa luulisi olevan, ettei sen käyttäminen konfliktitilanteessa ole kummallekaan osapuolelle kannattavaa.

Méxicon kokouksen asialistalle ydinaseriisunta oli päätynyt erityisesti sen vuoksi, että ensi vuoden toukokuussa järjestetään kansainvälisen ydinsulkusopimuksen (NPT) tarkistuskokous, jossa pyritään saamaan aikaan uusia ydinaseriisunnan sitoumuksia.

Kokouksessa keskityttiin vahvasti tiedonjakamiseen, mutta valitettavan vähän dialogiin eri kansalaisjärjestöedustajien kesken. Varsinaista keskustelua esimerkiksi tulevasta globaalista kansalaisjärjestöjen ydinaseriisuntakampanjasta ei ehditty käydä.

Myös kokouksen julkilausuma laadittiin jossain suljettujen ovien takana, eikä siitä keskusteltu kokouksessa. Tämä ihmetytti kaltaistani kansainvälisten puoluepoliittisten kokousten kävijää suuresti. Missä päätökset julkilausumasta oikein tehtiin? Ja oliko tämän(kin) kokouksen tarkoitus vain saada YK näyttämään paremmalta siinä suhteessa, että se on jälleen kerran järjestänyt kansalaisjärjestöille kokouksen, jossa niitä on kuultu, vaikka kokous sinänsä ei vaikutakaan suoraan mihinkään YK:n meneillään olevaan prosessiin?

Kirjoittaja toimii Suomen YK-liiton varapuheenjohtajana. 

Lue myös: Intohimoa ja ihmisoikeuksia Pariisissa