Intohimoa ja ihmisoikeuksia Pariisissa

Yli tuhat kansalaisjärjestöaktiivia kokoontui alkusyksystä vuosittaiseen YK:n ja kansalaisyhteiskunnan yhteiseen konferenssiin. Perinteisesti tapahtuma on järjestetty YK:n päämajassa, mutta ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 60-vuotisjuhlan kunniaksi tapahtuma järjestettiin Pariisissa, jossa julistus vuonna 1948 allekirjoitettiin.

Oli kyse kehityskasvatuksesta Suomessa tai järjestöjen toimintamahdollisuuksista Etiopiassa, viesti on sama - ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen merkitys mielekkään elämän mahdollistamiseksi kaikille ihmisille on kiistaton ja yhä ajankohtainen.

Erilaisten istuntojen ja työryhmien aikana puhui mm. ranskalainen diplomaatti Stéphane Hessel, joka oli mukana työstämässä ihmisoikeusjulistusta vuonna 1948. Hän kannusti kansalaisjärjestöjä nostamaan epäkohtia rohkeasti esiin. Viesti voi kantaa, koska järjestöjen määrä on 60 vuodessa kasvanut ilmiömäisesti.

Konferenssin päätösistunnossa puhui kolumbialais-ranskalainen Ingrid Betancourt, joka vietti kuusi ja puoli vuotta Kolumbian viidakossa FARC-järjestön vankina. Hän on nähnyt maailman muuttumisen syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen vasta nyt. Pelon maailma on jaettu meihin ja muihin. Hänen viestinsä oli yksinkertainen: muutoksen avain on sanoissa, niillä voidaan koskettaa kaikkia.

Eri aikakausien näkeminen elävänä, ihmisissä, tekee käsin kosketeltavaksi helposti unohtuvan ajatuksen: ihmisoikeuksien puolustaminen on jatkuvaa työtä, jossa ei voi tuudittautua menneisyyden menestyksiin. Välinpitämättömyyttä vastaan tulee taistella joka puolella maailmaa, ehkä erityisesti siellä, missä hyvinvointi on alkanut jo passivoida kansalaisia.

Kehityksen, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien välisen yhteyden vahvistaminen on äärimmäisen tärkeää maailmassa, joka on uhkakuvista raskas. Kun pelkkä epäilys terrorismista on riittävä syy vangitsemiseen, on syytä kysyä, minkälaisiksi kansainvälisen yhteistyön puolestapuhujiksi kasvavat ne lapset ja nuoret, joiden maailmankuvaa muokkaavat uutiset yksipuolisesta sodankäynnistä ja pelon ilmapiiriä lietsovasta jaottelusta meihin ja muihin?

Pitkän uran tehnyt ruotsalainen diplomaatti Jan Eliasson, YK:n 60. istuntokauden puheenjohtaja, totesi Pariisissa pitämässään alustuksessa, että ilman intohimoa maailmassa ei tapahdu mitään, ja ilman myötätuntoa saadaan aikaan vain vääriä asioita.

Inhimillistä turvallisuutta rakennetaan monin tavoin, mm. vähentämällä köyhyyttä, torjumalla ympäristöuhkia ja kansainvälistä rikollisuutta. Turvallisuutta ei voi olla ilman kehitystä, kehitystä ei voi olla ilman turvallisuutta, ja kumpikaan näistä ei voi toteutua, mikäli ihmisoikeuksia ei kunnioiteta.

Kirjoittaja työskentelee Suomen YK-liiton tiedottajana