Ilmastokriisi ja YK:n rooli tulevaisuudessa

Kööpenhaminan ilmastokokous oli suurin koskaan järjestetty kansainvälinen ympäristökokous. Lisäksi kymmenettuhannet osallistujat olivat varsin yksimielisiä siitä, että kyse ei ole enää "vain" ympäristöongelmasta. Ilmastokriisi on valtava haaste muun muassa kehitysyhteistyölle ja uhkaa kaikkien vuosituhattavoitteiden saavuttamista, totesi UNDP:n johtaja Helen Clarke "UN Delivering as One" -oheistapahtumassa. Vastaavissa tapahtumissa kuulimme maailman johtavien asiantuntijoiden näkemyksistä ilmastokriisin vaikutuksista laidasta laitaan; terveydenhuollosta muuttoliikkeisiin, turvallisuuteen, ruokaturvaan ja alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Kokouskeskuksen ulkopuolella lähes satatuhatta tavallista kansalaista ympäri maailmaa osoitti mieltään oikeudenmukaisen, laillisesti sitovan ja lämpenemisen vähintään alle kahden Celsius-asteen rajoittavan sopimuksen puolesta. Ympäristöjärjestöt kirjoittivat varjosopimuksen, joka jaettiin neuvottelijoille ennen kokousta. Kansalaisjärjestöt kirjasivat omia, laajalti hyväksyttyjä, julkilausumiaan ja jopa suoraa kansanäänestystä kokeiltiin WWVies-kansalaiskuulemisessa 38:ssa eri maassa. Kokoukseen osallistui ennätykselliset 119 valtionpäämiestä ja -naista.

Lopputulos oli kuitenkin todellinen pettymys. Sekä neuvottelun tuloksena syntynyttä asiakirjaa että koko neuvotteluprosessia on kritisoitu voimakkaasti. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon nosti viime vuonna ilmastonmuutoksen yhdeksi pääprioriteetikseen ja osallistui aktiivisesti Kööpenhaminan neuvotteluihin, mutta muuttuneet geopoliittiset valtasuhteet, kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välinen syvä epäluottamus sekä kansallisten etujen ajaminen kriisiyttivät neuvottelut. Obaman hallintoon ladatut toiveet raukesivat Yhdysvaltojen sisäpoliittisiin valtataisteluihin ja vaikeuksiin saada ilmastolaki läpi senaatissa ennen Kööpenhaminan kokousta.

Neuvotteluita käytiin vielä aivan loppumetreillä siitä, miten pitäisi konsultoida eri maita siitä, millä tavalla edetään. Keskusteltiin siis toimintatavoista varsinaisen sisällön sijaan. Tanska ei saanut sulkaa hattuunsa puheenjohtajan roolistaan, mutta uskon, että YK-vetoisen prosessin hylkäämisellä -mitä erityisesti Yhdysvalloissa on viime aikoina esitetty- ei ratkaista neuvotteluiden kaatumisen taustalla olleita ongelmia.

Ilmastokriisissä kyseessä on koko maapallon tulevaisuus. Kaikki elämänalueet ovat katettuina ja siksi myös huomioon otettavien asioiden lista on valtava. Tuloksia pitäisi saada nopeasti, sillä viivyttely maksaa sekä rahaa, että myös peruuttamattomasti menetettyjä mahdollisuuksia pelastaa lajeja, kulttuureja, ja kokonaisia valtioita. YK:lla on kaikista heikkouksistaan huolimatta paras tuntuma ilmastokriisin monitahoisuuteen ja sen vaikutuksiin ihmisten arjessa. Lisäksi YK on pääsihteeri Ban Ki-moonin sanoin: "kehitysmaiden näkökulmasta käyttäjäystävällinen organisaatio". Väittäisin, että YK myös nauttii laajempaa luottamusta kuin erilaiset G-(X-määrä maita) kokoonpanot.

Kirjoittaja on YK-liiton koordinoiman Kansalaisten Maailmannäyttämö -hankkeen koordinaattori.