Globaalien kriisien äärellä

17.2.2012

Helmikuun puolivälissä Suomen ja Tansanian hallitukset kutsuivat uudelleen koolle vuonna 2002 alkaneen ja 2008 loppuunsaatetun Helsinki-prosessin toimijoita Helsinki Process +10 -konferenssiin. Hanasaaressa järjestettyyn kaksipäiväiseen tapahtumaan osallistui noin 100 toimijaa, joista iso osa oli ollut mukana Helsinki-prosessissa sen alusta lähtien. Prosessin alkuperäinen ajatus oli vahvistaa yhteiskunnan eri toimijoiden välistä dialogia ja sen kautta globaalia hallintoa. Myös kymmenvuotistapahtuman osallistujat edustivat kaikkia globaalin yhteiskunnan tahoja Etelän kansalaisjärjestöistä kansainvälisten järjestöjen toimijoihin ja valtioista yrityksiin ja tutkimusorganisaatioihin.

Eräs Helsinki-prosessin konkreettisista tuloksista on YK-liiton koordinoima, vuonna 2008 aloitettu Kansalaisten Maailmannäyttämön "Marginaaliset äänet kuuluviin ilmastoprosessissa" -hanke. Hankkeen kumppanijärjestöjen edustajia Tansaniasta, Brasiliasta ja Intiasta oli mukana myös Helsinki-prosessin kymmenvuotistapahtumassa.

Kymmenvuotistapahtuman tarkoituksena ei niinkään ollut uuden Helsinki-prosessin aloittaminen kuin globaalin kehityksen nykytilanteen tarkastelu ja prosessin kokemusten pohdinta. Tapaamisen johtopäätöksenä kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala esitti, että vaikka tarkoituksena ei ole aloittaa Helsinki-prosessia uudelleen, voitaisiin Helsinki-prosessin puitteissa jatkossakin järjestää tapahtumia ja tapaamisia kansainvälisten kokousten oheistapahtumien muodossa. Näissä Helsinki-prosessi voisi toimia eräänlaisena "sateenvarjona", jonka alla eri toimijoiden välistä dialogia globaalien ongelmien ratkaisemisesta voitaisiin edelleen vahvistaa. Osallistujien joukosta Suomen ja Tansanian hallituksia kiitettiin erityisesti niiden tarjoamasta johtajuudesta Helsinki-prosessin vetäjinä ja toivottiin, että ne myös jatkossa tarjoaisivat johtajuuttaan globaaleihin prosesseihin.

Keskustelua tapahtumassa käytiin huolestunein äänenpainoin. Kuluneet kymmenen vuotta esiintyivät monissa puheissa "menetettynä vuosikymmenenä", jolloin maailman ongelmat ovat jääneet vaille ratkaisua ja globaali ongelmanratkaisukyky on entisestään heikentynyt.

Ehkä synkimmän puheenvuoron käytti Maailman pankin entinen varapääjohtaja Jean Francois Rischard, joka peräänkuulutti juuri maailmanlaajuisen ongelmaratkaisukyvyn vahvistamista. Hänen mielestään maailma on vaarallisempi paikka tänään kuin kymmenen vuotta sitten. Samaan aikaan kun erilaiset kriisit - muiden muassa finanssi-, eläke-, öljy-, ruoka-, ilmasto- ja ekologinen kriisi - ovat vain pahenemassa, globaali ongelmanratkaisukyky on heikentynyt ja maailmanpolitiikka on halvaantunut monista toisistaan riippumattomista syistä. Muiden muassa maailman kasvava moninapaisuus, Yhdysvaltain sisäpolitiikka, Euromaiden finanssikriisi ja Japanin tsunami ovat olleet aiheuttamassa halvaannusta. Samaan aikaan YK ei ole onnistunut keksimään itseään uudestaan vaan käyttää edelleen 1800-luvun työskentelytapoja, eikä ole ottanut käyttöön nykyteknologian tarjoamia uusia työkaluja. Viimeiset kymmenen vuotta olemme jättäneet ongelmat ratkaisematta.

Kriisien lisäksi vilkkaana käydyssä keskustelussa nousi vahvasti esiin myös epätasa-arvoisuuden kasvu niin maiden välillä kuin sisälläkin. Samalla kaivattiin uusia keinoja kanavoida ihmisten kasvanutta osallistumishalukkuutta demokraattisen päätöksenteon kautta. Erityisesti Etelän kansalaisjärjestöedustajien puheenvuoroissa muistutettiin, että kaiken taloudellisen ja poliittisen päätöksenteon keskiössä ja kohteena ovat aina aidot ja elävät ihmiset, joihin päätökset konkreettisesti vaikuttavat. Näillä ihmisillä tulisi olla nykyistä enemmän sananvaltaa siihen, millä tavoin maailmaa johdetaan.

Kaiken kaikkiaan Helsinki-prosessin kymmenvuotiskonferenssi tarjosi paljon ajateltavaa, mutta edelleen kovin vähän ratkaisuja esitettyihin ongelmiin. Dialogi yhteiskunnan toimijoiden välillä on kuitenkin välttämätöntä ja tarpeellista - sitä Helsinki-prosessin "sateenvarjo" ja prosessin tarjoama esimerkki toivottavasti edistävät jatkossakin, jotta konkreettisia ratkaisuja globaaleihin kriiseihin saadaan ajoissa.

Kirjoittaja on YK-liiton hallituksen varapuheenjohtaja