Ainutlaatuinen CEDAW-sopimus 30 vuotta

Tasa-arvon ja syrjintäkiellon periaatteet läpileikkaavat valtioiden hyväksymiin kansainvälisiin asiakirjoihin kirjattuja ihmisoikeuksia. Periaatteiden mukaisesti ihmisoikeudet on taattava kaikille ihmisille heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, kuten sukupuolesta, alkuperästä, uskonnosta tai muusta vastaavasta seikasta riippumatta. Valtiot ovat hyväksyneet naisten tilanteeseen erityisesti huomiota kiinnittäviä asiakirjoja, koska lähtökohdan toteutuminen naisten osalta on osoittautunut haasteelliseksi.

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, nk. CEDAW-sopimus, on ainutlaatuinen, laajat tasa-arvon ja syrjintäkiellon periaatteet sisältävä ihmisoikeussopimus. Kun kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa kielletään yleensä sukupuoleen perustuva syrjintä, CEDAW-sopimus kieltää "naisten syrjinnän". Tällä viittauksella korostetaan asiakirjan roolia nimenomaan naisten syrjinnän vastaisena välineenä.

Sopimuksen artikloissa kiinnitetään huomiota mm. naiskauppaan ja prostituutioon, naisten osallistumiseen poliittiseen ja muuhun julkiseen elämään, koulutukseen, työelämään, terveydenhoitoon sekä avioliittoon ja perhesuhteisiin. Sopimus koskee käytännössä kaikkia niitä tilanteita, joissa naisten syrjintä estää naisia nauttimasta tasa-arvoisesti ihmisoikeuksista ja perusvapauksista laajasti eri elämänalueilla. Sopimus korostaa tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista ja edellyttää myös rakenteelliseen syrjintään puuttumista.

CEDAW-sopimuksen erityispiirteisiin kuuluu se, että sopimus ei sisällä pelkästään sopimusvaltiolle asetettua velvoitetta ryhtyä naisia syrjivien lakien ja muiden säännösten poistamiseen vaan myös velvoitteen syrjivien tapojen ja käytäntöjen muuttamiseen. Sopimuksen tavoitteena on perinteisistä jyrkkärajaisista nais-miesrooleista luopuminen ja sekä naisten että miesten roolien monipuolistaminen. Tässä tarkoituksessa sopimuksessa mm. korostetaan miesten ja naisten yhteistä vastuuta lasten kasvattamisessa. Säännellessään nimenomaisesti perheen sisäisiä kysymyksiä ja puolisoiden ja vanhempien oikeuksia sopimus rikkoo selvästi perinteisesti ihmisoikeusasiakirjoihin kirjatun julkisen ja yksityisen elämänalueen erottelun.

Sopimuksen ratifioinnilla Suomessa oli merkittäviä vaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöön, kun ratifioinnin katsottiin edellyttävän kokonaan uuden lain, tasa-arvolain, säätämistä. Muutoksia tehtiin myös olemassa oleviin lakeihin, kun esimerkiksi avioliiton vaikutusta puolison sukunimeen, lasten huoltoa ja kansalaisuuden saamisen ehtoja koskevat säännökset uudistettiin sukupuolineutraaleiksi.

Tämä ainutlaatuinen kansainvälinen ihmisoikeussopimus on kuitenkin viime vuosina jäänyt sivuun suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa, ihmisoikeuskeskustelussa ja viranomaiskäytännössä. CEDAW-sopimuksen täyttäessä 30 vuotta olisi sopiva hetki nostaa sopimus ihmisoikeuskeskusteluiden keskiöön. Sopimuksen merkitystä olisi syytä pohtia erityisesti siksikin, että kulttuurisen ja uskonnollisen moninaisuuden lisääntyessä kasvavan maahanmuuton seurauksena naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien toteutumiselle tulee aivan uudenlaisiakin haasteita.

Kirjoittaja toimii kansainvälisen oikeuden professorina Turun yliopistossa