YK:n yleiskokouksella on kaksi keskeistä aseidenriisuntakysymyksiä käsittelevää apuelintä: I-komitea (First Committee) sekä aseidenriisuntatoimikunta (Disarmament Commission, UNDC). I-komitea on yksi yleiskokouksen pääkomiteoista, ja se kokoontuu syksyisin viiden viikon mittaiseen istuntoon käsittelemään aseidenriisuntaa ja kansainvälisiä turvallisuuskysymyksiä. Istunnon aikana hyväksytään yleensä noin 50 aseidenriisuntaan liittyvää päätöslauselmaa ja päätöstä enemmistöpäätöksellä. Nykyinen aseidenriisuntatoimikunta perustettiin vuonna 1978 aseidenriisuntaa käsitelleen yleiskokouksen erityisistunnon yhteydessä. Samalla nimellä aiemmin toiminut elin oli lakannut toimimasta vuoden 1965 jälkeen. Aseidenriisuntatoimikunta kokoontuu nykyään joka kevät yhteen kolmen viikon mittaiseen istuntoon. Toimikunta käsittelee kahta erikseen sovittua teemaa kolmen vuoden jaksoissa, minkä jälkeen se antaa suosituksensa näistä kysymyksistä YK:n yleiskokoukselle. Toinen teema liittyy ydinaseriisuntaan ja toinen tavanomaisiin aseisiin. Sekä komiteassa että toimikunnassa ovat edustettuina kaikki YK:n jäsenmaat.

YK:n yleiskokouksen alaisiin elimiin lukeutuu myös aseidenriisunnan neuvoa-antava lautakunta (Advisory Board on Disarmament Matters), jonka tehtävänä on muun muassa neuvoa YK:n pääsihteeriä aseidenriisuntaan liittyvissä kysymyksissä ja toimia aseidenriisunnan tutkimuslaitoksen (UNIDIR) johtokuntana. Lautakunta perustettiin vuonna 1978, ja se tapaa vuosittain yleensä kaksi kertaa, kerran Genevessä ja kerran New Yorkissa. Lautakunnassa on yleensä 22 jäsentä, jotka pääsihteeri nimittää heidän henkilökohtaisen osaamisensa ja kokemuksensa perusteella.

YK:n turvallisuusneuvostolla on mahdollisuus toimeenpanna diplomaattisia, taloudellisia tai sotilaallisia voimakeinoja, mikäli jokin jäsenmaa ei noudata yleiskokouksessa sovittuja aseidenriisuntanormeja. YK:n peruskirjan mukaan turvallisuusneuvoston tulisi myös suunnitella asevalvontaa, mutta suunnittelu ei ole toteutunut. Sen sijaan turvallisuusneuvosto osallistuu aseidenriisuntaan muilla tavoilla, esimerkiksi valtuuttamalla YK:n rauhanturvajoukkoja aseidenriisuntatoimiin (ns. DDR-toimet) konfliktinjälkeisissä tilanteissa.

YK:n sihteeristössä eli hallinnollisella puolella aseidenriisunnasta aiemmin vastannut aseidenriisunta-asiain osasto (Department for Disarmament Affairs, DDA) muutettiin vuonna 2007 aseidenriisuntatoimistoksi (UN Office for Disarmament Affairs, UNODA), jota johtamaan nimitettiin suoraan pääsihteerille raportoiva alipääsihteeri. Toimisto tukee yleiskokouksen aseidenriisuntatyötä ja toimeenpanee sen aseidenriisuntaa koskevat päätökset. Lisäksi toimisto on ottanut itselleen uuden, aktiivisemman roolin asevalvonnassa ja aseidenriisunnassa. Se on esimerkiksi kehittämässä biologisiin aseisiin liittyvää tietokantaa asiantuntijoista ja laboratorioista, joiden avulla YK voi tehokkaammin valvoa biologisten aseiden käyttöä. Hanke on merkittävä, sillä biologisten aseiden kieltosopimusta ei ole tähän saakka valvonut mikään toimeenpanojärjestö. Aseidenriisuntatoimiston sisällä toimivat alueelliset Aasian, Afrikan sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueiden aseidenriisuntakeskukset.

Genevessä sijaitseva YK:n aseidenriisunnan tutkimuslaitos (The United Nations Institute for Disarmament Research, UNIDIR) on yleiskokouksen vuonna 1980 perustama tutkimuslaitos, jonka tehtävänä on tarjota maailmanyhteisölle monipuolista ja kattavaa tutkimustietoa kansainvälisestä turvallisuudesta, asevarustelusta ja aseidenriisunnasta, etenkin ydinaseiden vastaisesta kehityksestä. Perustamispäätöslauselmassa todetaan, että laitoksen pitää edistää jäsenvaltioiden aseidenriisuntapyrkimyksiä ja avustaa aseidenriisuntaneuvotteluiden etenemistä puolueettomalla tutkimustyöllä. Genevessä sijaitsevan, vapaaehtoisen rahoituksen turvin toimivan tutkimuslaitoksen toimintaa ohjaa aseidenriisunnan neuvoa-antava lautakunta. Tutkimuslaitos saa  pientä avustusta myös YK:n yleisbudjetista.

Aseidenriisunnan toimielinkokonaisuuteen kuuluvat myös muun muassa tiettyjä aseidenriisuntasopimuksia valvovat organisaatiot (Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons OPCW, Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty Organisation CTBTO ja International Atomic Energy Agency IAEA). Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA vastaa ydinsulun valvonnasta ydinsulkusopimuksen (1968) periaatteiden mukaisesti. IAEA:n tehtävänä on edistää atomienergian (ydinenergian) rauhanomaista käyttöä kaikkialla maailmassa ja varmistaa, ettei rauhanomaisessa käytössä olevia ydinaineita siirretä sotilaallisiin tai muihin epäilyttäviin tarkoituksiin. Tämä ns. safeguards-valvonta, joka perustuu jäsenmaiden kanssa tehtyihin valvontasopimuksiin, merkitsee käytännössä IAEA:n tarkastajien tekemiä tarkastuskäyntejä asianosaisiin maihin useita kertoja vuodessa. Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW puolestaan valvoo ja edistää kemiallisten aseiden kieltosopimuksen (1993) toteutumista. CTBTO taas on järjestö, joka valmistelee vielä ratifioimatta olevan täydellisen ydinkoekieltosopimuksen täytäntöönpanoa ja kehittää sopimuksen valvontajärjestelmää.