Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA vastaa ydinsulkusopimuksen jatkuvasta valvonnasta. Ydinsulkusopimukseen on kuitenkin lisäksi kirjattu velvoite järjestää erityinen seurantakonferenssi viiden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta ja sen jälkeen jatkokonferensseja viiden vuoden välein sopimusvaltioiden niin halutessa. Seurantakonferensseja on järjestetty viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien eli vuosina 1975, 1980, 1985, 1990, 1995, 2000, 2005 ja 2010.

Vuoden 1995 seurantakonferenssi oli historiallinen, koska sen puitteissa alun perin määräaikainen ydinsulkusopimus muutettiin toistaiseksi voimassaolevaksi. Vuoden 2000 konferenssissa hyväksyttiin 13 kohdan ohjelma, jonka tarkoituksena oli edistää ydinsulkusopimukseen kirjatun ydinaseriisuntavelvoitteen ja vuoden 1995 konferenssin päätösten toimeenpanoa. Vuoden 2000 konferenssi ei kuitenkaan sujunut ongelmitta: suuri osa ajasta kului pelkästään asialistan hyväksymiseen, koska valmisteluvaiheessa siihen ei ollut kyetty. Vuoden 2005 konferenssi oli selvä epäonnistuminen, sillä sopimusvaltiot eivät päässeet yksimielisyyteen loppuasiakirjasta. Yksi merkittävimmistä syistä oli ydinasevaltioiden ja ydinaseettomien valtioiden väliset mielipide-erot.

Vuoden 2010 konferenssi järjestettiin New Yorkissa 3.-29.5. Vuoden 2005 epäonnistumineen konferenssin jälkeen sekä odotukset että paineet uuden konferenssin onnistumiselle olivat suuret. Konferenssia valmisteltiin erillisessä toimikunnassa vuodesta 2007 lähtien: asialistalla oli monia keskeisiä kysymyksiä, kuten aiempien ydinaseriisuntavelvoitteiden toimeenpano, täydellisen ydinkoekiellon ratifioinnin edistäminen sekä Pohjois-Korean, Iranin ja Syyrian
kiistanalaiset ydinohjelmat.

Konsensus ja loppuasiakirja saatiin aikaan vasta neliviikkoisen konferenssin viimeisenä iltapäivänä. Asiakirjassa jäsenmaat sitoutuivat NPT-ydinsulkusopimuksen jatkamiseen ja sopivat eri osa-alueiden - aseiden leviämisen estämisen, ydinaseriisunnan, ydinenergian rauhanomaisen käytön - jatkotavoitteista. Myös ydinkoekielto sekä ydinaseettoman vyöhykkeen luominen Lähi-itään saatiin loppuasiakirjaan tavoitteiksi. Ydinasevaltiot eivät tehneet sopimusta pitkän linjan aikatauluista, joilla ydinaseista luovuttaisiin. Loppuasiakirjassa sovittiin, että ydinasevaltiot raportoivat tekemistään ydinaseriisunnan toimista seuraavan seurantakonferenssin valmistelevaan kokoukseen 2014 mennessä.

Kaikki viisi ydinsulkusopimuksen tunnustamaa ydinasevaltiota ovat joko parhaillaan uudistamassa tai vastikään uudistaneet tai ilmoittaneet uudistavansa ydinasejärjestelmänsä, mikä on herättänyt ydinaseettomissa valtioissa epäluottamusta ydinasevaltioita kohteen. Jotta juopa ydinasevaltioiden ja ydinaseettomien valtioiden välillä ei syvenisi, ydinasevaltioiden on pyrittävä osoittamaan valmiutensa vähittäiseen ydinaseriisuntaan konkreettisin toimin.

Yhdysvaltojen uuden hallinnon sekä Yhdysvaltain ja Venäjän huhtikuussa 2010 solmiman uuden START-sopimuksen vuoksi ydinaseriisunnan tulevaisuuteen yleensä suhtaudutaan paljon optimistisemmin kuin vuosiin. Vuoden 2010 NPT-seurantakonferenssin loppuasiakirjaan on kuitenkin suhtauduttu ristiriitaisesti. Konferenssi ei lunastanut kaikkia toiveita, joita siltä odotettiin. Toisaalta konferenssissa ei kuitenkaan epäonnistuttu. Arvioiden mukaan lopputulos olisi voinut olla sekä saavutettua huonompi että sitä parempi.

Seurantakonferenssin 2010 englanninkielinen kotisivu