Aseidenriisunnalla on keskeinen merkitys rauhan ja turvallisuuden edistämisessä ja konfliktinehkäisyssä. Aseidenriisunnan perustana olevien kansainvälisten sopimusten aseman arvioidaan kuitenkin yleisesti heikentyneen 2000-luvulla. Useat maat ovat jättäytyneet tärkeiden sopimusten ulkopuolelle tai eivät noudata sopimusvelvoitteitaan. Esimerkiksi Ottawan miinasopimusta eivät ole edelleenkään allekirjoittaneet suuret miinantuottajamaat, kuten Yhdysvallat ja Kiina. Yhdysvallat irtautui vuonna 2002 ohjustorjuntajärjestelmiä rajoittavasta ABM-sopimuksesta (1972). Venäjä on puolestaan alkanut vahvistaa ja uudistaa strategisia ohjusvoimiaan ja sanoutunut irti uudistetusta tavanomaisia aseita Euroopassa koskevasta TAE-sopimuksesta (TAE, 1999), johon myöskään johtavat Nato-maat eivät ole liittyneet.

Vuonna 1970 voimaan astunut ydinsulkusopimus (NPT) ei ole täysin onnistunut tavoitteissaan: ydinaseriisunta on edistynyt heikonlaisesti ja ydinasevaltioiden määrä on kasvanut viidestä kahdeksaan. Useilla mailla, kuten Yhdysvalloilla ja Venäjällä, on myös edelleen hallussaan kemiallisia ja biologisia aseita niitä koskevista kieltosopimuksista huolimatta. On arvioitu, että kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa asetettua tavoitetta taisteluaineiden ja ammuksien tuhoamisesta vuoden 2012 huhtikuun loppuun mennessä ei saavuteta. Toisaalta pidetään todennäköisenä, että maailmassa olevat kemialliset aseet ja niiden omistajat tunnetaan, ja osa aseista on jo tuhottu. Biologisille aseille ei puolestaan ole olemassa valvontamekanismia.

Miinoja on vuoden 1997 miinakieltosopimuksen jälkeen tuhottu jo noin 44 miljoonaa kappaletta, mutta niitä valmistaa vielä 13 valtiota ja usealla sopimusmaalla on hävitettäviä miinavarastoja. Kreikka, Turkki ja Valko-Venäjä ovat virallisesti syyllistyneet sopimusrikkomukseen, koska eivät ole hävittäneet miinavarastojaan 10 vuoden kuluessa sopimukseen liittymisestä. Lisäksi sopimuksen ulkopuolella on yhä monia maita, joilla on huomattavan suuret miinavarastot.

YK:n pääsihteerin vuonna 2008 turvallisuusneuvostolle antamassa raportissa arvioitiin, että maailmassa on ainakin 875 miljoonaa pienasetta. Aseiden lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä kaikille valtioille yhtenäisiä merkitsemis- ja seurantajärjestelmiä ei toistaiseksi ole. Lisäksi maailmassa on valtava määrä laittomia aseita. Pienaseiden valvomiseksi, rajoittamiseksi ja tuhoamiseksi on kansainvälisellä tasolla luotu kaksi jäsenvaltioita poliittisesti sitovaa asiakirjaa - YK:n pienaseohjelma ja ETYJ:n pienaseasiakirja - sekä hyväksytty yksi laitonta asekauppaa koskeva sopimuksen lisäpöytäkirja. Pienaseilla surmataan kuitenkin edelleen vuosittain noin puoli miljoonaa ihmistä, joista suurin osa siviilejä. Vuonna 2006 YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman kattavan kansainvälisen asekauppasopimuksen (Arms Trade Treaty - ATT) edellytysten kartoittamiseksi. Joulukuussa 2008 yleiskokous asetti erillisen työryhmän jatkamaan asekauppakysymyksen käsittelyä. Työryhmän työ jatkuu mahdollisesti vuoteen 2012 asti.