Suomi ja YK:n aavikoitumissopimus

Suomi hyväksyi YK:n aavikoitumissopimuksen syyskuussa 1995. Kaikki Suomen kehitysyhteistyön pääkumppanimaat ovat ratifioineet sopimuksen. Suomessa aavikoitumissopimus on jäänyt kuitenkin vähälle huomiolle, eikä sen merkityksen nähdä korostuvan tulevaisuudessakaan. Näin ollen on tärkeää integroida aavikoitumissopimus erityisesti ilmasto- ja biodiversiteettisopimuksiin ja niistä käytävään keskusteluun. Aavikoituminen ei ole yksittäinen sektori-ongelma, vaan nivoutuu moniin yhteiskunnallisiin kehitystekijöihin.

Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto määritteli vuoden 2002 toimintaohjelmassaan YK:n aavikoitumis-, ilmasto- ja biodiversiteettisopimukset sekä metsäfoorumin (United Nations Forum on Forests, UNFF) suomalaisen kehitysyhteistyön kannalta tärkeimmiksi kansainvälisiksi ympäristösopimuksiksi.

Aavikoitumissopimuksen Suomen vastuuhenkilönä toimii ulkoasiainministeriön Kansainvälisen ympäristöpolitiikan neuvonantaja Markku Aho. Suomi osallistuu aavikoitumissopimuksen strategiatyöryhmään EU-edustuksen kautta. EU:ta edustavat asiantuntijat Saksasta ja Iso-Britanniasta.

Akateeminen aavikko-asiantuntijuus keskittyy Suomessa pitkälti Helsingin yliopiston Viikin tropiikki-insituuttiin Vitriin. Suomalaisista kansalaisjärjestöistä aavikoitumissopimuksessa on mukana Dodo – Tulevaisuuden elävä luonto ry .

Suomi tukee kehitysohjelmaa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-iässä

Suomi rahoittaa parhaillaan aavikoitumissopimusta toteuttavaa alueellista hanketta Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueella. Hanketta toteuttaa YK:n kehitysohjelman (United Nations Development Programme, UNDP) kuivien alueiden kehittämiskeskus. Tavoitteena on parantaa paikallishallintoa ja etsiä kestäviä tulonlähteitä paikallisille asukkaille. Hankkeen kohdemaat ovat Algeria, Iran, Jemen, Jordania, Libanon, Marokko, Palestiinan hallintoalue, Syyria ja Tunisia.

UNDP lähti alunperin liikkeelle melko pienimuotoisesta hankkeesta, josta on kuitenkin kasvanut uusia uria avaava alueellinen ohjelma sekä lukuisia aloitteita. Esimerkiksi Jemenissä hanke toimii yhteistyössä paikallisten valtuustojen kanssa. Jemenissä luonnonvarojen hoito pyritään yhdistämään hallinnon hajauttamisprosessiin.

Toukokuussa 2004 ohjelmasta tehtiin riippumaton arviointi. Siinä suositeltiin yhteistyön lisäämistä paitsi ohjelmamaiden instituutioiden myös kansallisten tutkimuslaitosten välillä. Suomalaista yhteistyötä on kehitetty muun muassa Vitrissä, jossa on kokemusta aavikoitumisen torjunnasta esimerkiksi Sudanissa.

Suomen kehitysyhteistyövaroista ohjelman toteutusta tuetaan 1,5 miljoonalla eurolla vuosina 2005–2008. Kuivien alueiden kehittämiskeskuksessa työskentelevä Elie Khods arvioi jokaisen Suomen ohjelmaan sijoittaman dollarin poikineen keskimäärin kahdeksan lisädollaria.

Suomella on lisäksi aavikoitumissopimuksen päämääriä tukevia metsähankkeita muun muassa Tansaniassa, Vietnamissa ja Mosambikissa. Aavikoitumiseen liittyviä ympäristöhallinnon kehittämishankkeita toteutetaan Mosambikissa, Nicaraguassa, Etelä-Afrikassa ja Kirgisiassa. Lisäksi maatalouden ja maaseudun sektorihankkeilla on sopimusta tukevia osia esimerkiksi Nicaraguassa ja Mosambikissa.