 Benno Wauters |
Turismi on yksi maailman nopeimmin kasvavista elinkeinoaloista. Sen osuus on tällä hetkellä noin 10 % maailman bruttokansantuotteesta. Matkailu on monille maille tärkeä tulonlähde, joka luo työpaikkoja, synnyttää mittavia infrastruktuuri-investointeja, tuo verotuloja ja avaa köyhillekin väestönosille uusia ansiomahdollisuuksia. Matkailu edistää parhaimmillaan myös kulttuurien välistä vuoropuhelua ja kansainvälistä yhteisymmärrystä. Lisääntyvä matkailu aiheuttaa kuitenkin monissa maissa myös merkittäviä ja monitahoisia ongelmia. Yksi niistä on aavikoitumisen kiihtyminen, aavikonkaltaisten olosuhteiden leviäminen uusille alueille. Siihen liittyvät niukkojen vesivarojen hupeneminen sekä maaperän kuluminen ja eroosio.
Turismia on usein kuvattu kimmastuneeksi elefantiksi: se on kuin suuri massiivinen eläin, joka saattaa hillitsemättömänä tuhota kaiken tielleen joutuvan. Kestävän kehityksen periaatteet ovat levinneet matkailunkin saralle, mutta toiminnan valvonta on yleensä käytännössä vaikeaa. Matkailun haitalliset vaikutukset ympäristöön ja kulttuureihin ovat usein laajoja ja peruuttamattomia. Nykyään jopa tavallisia matkailijoita kiehtovat eksoottiset, usein helposti haavoittuvat luontokohteet, joihin on ollut perinteisesti vaikea päästä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Etelämanner, Amazonin viidakko ja Himalajan vuoristo. Kysyntä synnyttää tarjontaa, joten massaturismi uhkaa jo eksoottisimpiakin kohteita: savanneilla kiemurtelee jeeppijonoja ja kiipeilyryhmät ruuhkautuvat Mount Everestillä. Kävijämäärän kasvaessa luonto joutuu koetukselle ja turistit jättävät jälkeensä roskaisia vuoristopolkuja, eroosion kalvamia rantoja sekä tuhoutuneita koralliriuttoja. Varomaton luontomatkailu tuhoaa helposti perustansa.Myös matkailun sosiaaliset vaikutukset voivat olla haitallisia. Paikallisväestön matkailusta saamat taloudelliset edut jäävät monin paikoin vähäisiksi; matkailu voi jopa pakottaa paikallisväestön kilpailemaan luonnonvarojen käyttöoikeudesta. Koulutuksen puute johtaa usein siihen, että paikallisten hoitamat työt ovat huonopalkkaisia – siivoojat, kantajat ja tarjoilijat palkataan paikallisväestöstä, kun taas johtoportaan työpaikat menevät usein ulkomaalaisille. Pitkät työmatkat ja -päivät, huono palkka ja työolosuhteet sekä erottelu hyvinvoivien länsimaalaisten ja huonoista oloista kärsivän paikallisväestön välillä heikentävät paikallisten itsetuntoa ja aiheuttavat tyytymättömyyttä. Veden ja hiekan vuoropuhelu Kuivuuteen taipuvaisilla alueilla, kuten Välimeren maissa, veden vähyys on suuri huolenaihe paitsi matkailusektorille myös paikallisväestölle. Kuuma ilmasto ja turistien tapa kuluttaa vettä enemmän kuin kotonaan voivat nostaa matkailijakohtaisen vedenkulutuksen jopa 440 litraan päivässä. Tämä on melkein tuplasti enemmän kuin paikallisten käyttämä vesimäärä. Espanjassa monet golfkentät on rakennettu luonnon kannalta sopimattomiin paikkoihin nimenomaan turistien iloksi. Niiden kastelu vaatii valtavia määriä vettä. Tämä aiheuttaa vesipulaa ympäröivillä alueilla ja kostautuu maa-alueiden aavikoitumisena. Ongelmaa pahentavat hotellien tuhannet uima-altaat. Ilmiö toistuu joka puolella maailmaa. Kansalaisjärjestö Tourism Concern arvioi, että Thaimaassa yhden keskikokoisen golfkentän kunnossapito vastaa noin 60 000 kyläläisen vuotuista vedenkulutusta! Turismin aiheuttama aavikoitumien tapahtuu myös muiden prosessien kuten eroosion kautta. Nepalissa on arvioitu jokaisen vuorikiipeilijän tarvitsevan päivittäin noin 5,5 kg polttopuuta. Kiipeilijöiden määrä on ollut kasvussa jo useiden vuosien ajan: Nepal avasi kiipeilijöille maan matkailukehityksen nimissä 100 uutta vuorenhuippua vuonna 2002. Myös itse matkustaminen eli matkakohteeseen pääseminen saastuttaa ja nopeuttaa ilmastonmuutosta. EU:n mukaan lentomatkailusta aiheutuvat suorat kasvihuonepäästöt vastaavat noin 3 % kaikista Euroopan kasvihuonepäästöistä. Tämä saattaa näyttää vaatimattomalta luvulta, mutta lentopäästöjen voimakas lisääntyminen on huolestuttavaa. Lentomatkailu on mahdollistunut yhä useammille matkustajille halpalentoyhtiöiden ja jatkuvan hintakilpailun ansiosta. Vuosien 1990–2003 välillä kansainvälisen lentomatkailun päästöt nousivat 73 %. Ellei asiaan puututa, päästöjen ennustetaan nousevan 150 % vuoteen 2012 mennessä. Näistä luvuista puuttuvat vielä lentämisen aiheuttamat epäsuorat päästövaikutukset. Matkoja aavikolle Matkailu on pyrkinyt myös hyödyntämään kuivia alueita. Saharassa seikkailijat etsivät elämyksiä karusta luonnosta ja hiljaisuudesta. Libanonissa, Dubaissa ja Wahiban hiekka-aavikolla Omanissa aavikoituneita ja kuivia alueita on saatettu matkailun piiriin. Näin turismi tuo alueille lisätuloja ja korvaa karjankasvatuksen kaltaisia perinteisempiä elinkeinoja. Kameleilla, hiekkadyyneillä ja maastureilla harrastetaan eksoottisia urheilulajeja, jotka vetoavat suomalaisiinkin matkailijoihin. Useat meillä suositut talviurheilulajit kuten lumilautailu ja hiihto saavat kokea muodonmuutoksen, kun alla nariseva lumi vaihtuu Namibian kuumaksi hiekaksi. Reilun matkailun periaatteet Reilun matkailun yhdistys ry on laatinut reilun matkailun periaatteet. Kanna oma vastuusi, pakkaa ne laukkuusi – ja ota aktiiviseen käyttöön matkakohteessasi!
|
